EduVamiassa pidettiin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) pajaa kotoutumiskoulutusten opiskelijoille, joiden tietotekniikkataidot ovat olleet heikot. Paja oli osa Siltoja siirtymiin -hanketta.

Pajan piti käynnistyä jo keväällä 2020, mutta sen aloitus lykkääntyi paradoksaalisesti verkko-opetukseen siirtymisen vuoksi. Koronasulun aikana testattiin kyllä sitä mahdollisuutta, että tieto- ja viestintätekniikkaa opetettaisiin verkon kautta. Kokeilun tulos oli ennakoitu: etäopetuksesta hyötyivät eniten ne opiskelijat, jotka sitä vähiten tarvitsivat – siis ne, joilla oli jo entuudestaan hyvät taidot. Hitaiden polkujen opiskelijat ja suuri osa peruspolun opiskelijoista ei pystynyt seuraamaan eikä toteuttamaan netin kautta annettavia ohjeita.

Syksyllä 2020 lähdimme yrittämään uudelleen. Kokosimme 29 eniten TVT-opetusta tarvitsevaa opiskelijaa kolmesta eri kotoutumiskoulutuksen ryhmästä. Yksi ryhmä oli hitaan koton polulla, kaksi peruspolulla.

Ensimmäinen kysymys oli, kuinka tehdään lähtötason arviointi, eli kuinka päätetään, ketkä opiskelijat ovat TVT-pajan tarpeessa ja ketkä eivät. Kahdessa ryhmässä vastuukouluttajat määrittelivät pajaa tarvitsevat opiskelijat. He olivat pitäneet näiden kanssa etäopetusta verkossa ja lähitunteja tietokoneen kanssa, joten heillä oli varsin tarkka käsitys näiden tietotekniikkataidoista.

Hybridimalli: opiskele omaan tahtiin kotona tai koulussa

 

Kolmannen ryhmän kanssa kokeilimme lähtötason arvioinnin ja opetuksen hybridimallia. Kaikki opiskelijat saivat kaikki tehtävät ilmoittamaansa sähköpostiosoitteeseen ja mahdollisuuden palauttaa tehtävät verkossa. Ne, jotka kykenivät avaamaan sähköpostin ja palauttamaan tehtävän jollakin tavalla verkossa, saivat halutessaan hoitaa koko TVT-pajan kotoaan käsin. Ne, jotka kokivat tämän liian vaikeaksi, saivat tulla kerran viikossa paikan päälle lähiopetukseen.

Lähiopetus hoidettiin henkilökohtaistetusti: kukin opiskelija ratkoi luokassa omaa tehtäväänsä omaan tahtiinsa. Saman ongelman parissa työskentelevät saattoivat toimia ryhmässä tai työskennellä itsekseen. Hitaammat hermoilivat kun jäivät jälkeen nopeista, ja heitä piti rauhoitella.

Jotkut opiskelijat vaihtelivat lähi- ja etäopetuksen välillä tehtävän vaikeusasteen ja omien menojensa mukaan. Monet tulivat lähiopetukseen vaikka olisivat hyvin pärjänneet edässäkin. Halutessaan he saattoivat ruveta ex tempore -luokka-avustajiksi, auttamaan opiskelutovereitaan. Heidän apunsa oli erittäin tärkeää, sillä henkilökohtaistettu TVT-opetus on sangen työvoimaintensiivistä. Kouluttajalta tämä menetelmä vaati improvisointikykyä.

Rento tunnelma, väline vapaa

 

Tunnelma TVT-pajassa oli rento ja epämuodollinen, mitä edistivät opetustilan sohva-asetelmat ja pikkupöydät. Läsnäolijoista pidettiin kirjaa, mutta tärkeämpää kuin fyysinen läsnäolo oli tehtävän suorittaminen.

Opiskelijat saivat hoitaa tehtävän haluamallaan välineellä: koulun tietokoneella, omalla tietokoneella tai omalla kännykällä. Omien laitteiden käyttöön kannustettiin, koska tavoite oli, että pajassa opittaisiin taitoja, jotka voitaisiin ottaa käyttöön välittömästi omassa elämässä. Tavoitteena oli kuitenkin, että opiskelija käyttäisi sekä puhelinta että tietokonetta.

 

Tavoite oli, että pajassa opittaisiin taitoja, jotka voitaisiin ottaa käyttöön välittömästi omassa elämässä.

Kieliasetukset arabiaksi

 

Omien laitteiden käyttö tuotti kiinnostavia haasteita kouluttajalle, kun piti antaa neuvoa oudon puhelinmerkin käytössä, jossa kieliasetukset olivat vaikkapa arabiaksi. Opiskelijat oppivat hyvin nopeasti, että kouluttajan taidoilla on rajansa. Samankielisten vertaistuki osoittautui arvokkaaksi, ja toisinaan opiskelija opetti kouluttajaa.

Usein opiskelija sanoi, että hän selvittää tämän ongelman kotonaan puolison / lapsen / ystävän kanssa. Moni oppi laittamaan puhelimeensa suomalaiset kieliasetukset. Konkreettien ja tärkeiksi koettujen ongelmien ratkominen yhdessä samassa tilanteessa olevien kanssa synnytti oppimisen ilon.

Opiskelijoille ei asetettu tiukkoja vaatimuksia siitä, kuinka tehtävä palautetaan. Parissa tapauksessa opiskelija raapusti vastaukset paperinpalalle, otti siitä valokuvan ja lähetti sen kouluttajalle whatsappilla. Suurin osa hoiti palautuksen sähköpostitse.

Hybridipajassa emme ottaneet käyttöön tehtävän palautusta oppimisalustalle, koska moodle ei ole opiskelijan käytössä koulutuksen päätyttyä. Samasta syystä kirjoittamistehtävät kannustettiin tekemään joko liitteenä lähetettävään työpöytätiedostoon tai itse avattuun google docsiin, mieluummin kuin koulun OneDrive-alustalle.

Oma sähköposti kännykässä, koulun sähköposti läppärissä

 

Monella heikollakin opiskelijalla on koulun antaman sähköpostin lisäksi oma sähköpostitili. Ongelmaksi on osoittautunut, että yksi tili assosioituu yhteen laitteeseen: oma sähköposti on omassa kännykässä ja koulun sähköposti koulun läppärissä.

Siksi opiskelijoille annettiin ”ristikkäistehtäviä”: lähetä sähköposti omalta puhelimelta mutta koulun sähköpostitililtä; ja päinvastoin koulun tietokoneelta mutta omalta sähköpostitililtä. Monelle tuli suurena yllätyksenä, että ”minun sähköposti on täällä koulun koneella”. Internetin universaaliudessa oli ihmettelemistä.

Kadonneen salasanan arvoitus

 

Ja kun omaa sähköpostia alettiin käyttää muusta kuin omasta tutusta laitteesta, nousi kysymys että mikä onkaan minun tilini salasana. Salasanan kadottaminen on tyypillinen heikkojen TVT-taitojen tuottama ongelma. Se voi aiheuttaa pahoja tragedioita, kun puhelimen rikkoutuessa kaikki henkilökohtaiset tilit katoavat.

Joskus salasana löytyi ja joskus se saatiin muutettua. Pari kertaa hankittiin uusi sähköpostitili. Annoimme ohjeeksi että keksi salasana, jonka muistat loppuelämäsi – esimerkiksi äitisi ja äidinäitisi etunimet putkeen kirjoitettuina.

Kaikki opiskelijat eivät ennättäneet tehdä kaikkia tehtäviä annetun seitsemän viikon aikana – toisilla kesti kauan suoriutua yhdestäkin tehtävästä. Mutta käytännössä kaikki oppivat uutta ja edistyivät.

Koronavilkku ja kotoutumissuunnitelma

 

Ne opiskelijat, joilla oli entuudestaan hyvät tietotekniikkataidot, arvostivat erityisesti tiedonhakutehtäviä. Niissä piti esimerkiksi ladata puhelimeen koronavilkku (vapaaehtoinen tehtävä), lukea paikallisbussin aikatauluja ja selvittää milloin menee junia Helsinkiin.

Tehtäviin kuului myös kirjautuminen eri järjestelmiin ja tunnistautuminen: TE-toimisto, Kela, Migri, kirjasto. Kouluttajamme eivät olleet tässä opetuksessa omalla mukavuusalueellaan, sillä heillä itsellään ei ollut henkilökohtaista asiakastiliä sen enempää Kelassa, TE-toimistossa kuin Migrissäkään.

Onneksi TE-toimiston virkailija tajusi, että kun hän auttaa nyt meitä, hän vähentää tulevaisuudessa omia töitään. Hän neuvoi mielellään, mitä asioita kannattaa katsoa TE-toimiston Omasta asioinnista: esim. työnhaun voimassaolon ja omien yhteystietojen tarkistaminen, oman kotoutumissuunnitelman löytäminen.

TVT-ope soittaa pankkiin

 

Järjestelmiin kirjautuminen edellytti, että opiskelijalla oli tunnukset. Osalla opiskelijoista ei tunnuksia ollut, tai hän ei syystä tai toisesta osannut / pystynyt käyttämään niitä. Tässä tapauksessa kouluttaja soitti hänen pankkiinsa, selosti ongelman ja varasi hänelle ajan. Kouluttajamme tuli tutuksi aivan erityisesti S-pankin virkailijoille.

Puuttuvat pankkitunnukset tuottavat ihmiselle suuria käytännön ongelmia, ja lisäksi ne stigmatisoivat: ihminen tuntee itsensä muita huonommaksi ja alempiarvoiseksi, kun hänellä ei ole edes pankkitunnuksia. Tämä opetti meille kouluttajillekin kouriintuntuvasti, että TVT-opettaja on syrjäytymisen vastaisen taistelun eturintamassa.

EduVamia / Juha