THL:n vuosina 2018–2019 tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat kouluttautuneempia kuin kantaväestö. Lähes 50 prosentilla maahanmuuttajista on korkeakoulututkinto. Pääsevätkö maahanmuuttajat kuitenkaan näyttämään todellista osaamistaan puuttuvan kielitaidon vuoksi?
Monet yritykset odottavat työnhakijoilta suomen kielitaitoa. Usein vaatimuksena on vähintään taitotaso A2.2 eli kehittyvä peruskielitaito. Ennen työpaikan saamista Suomessa olisi siis saavutettava tuo taitotaso, vaikka ammattiin olisi muuten pätevä. Korkeakoulu- tai muu tutkinto ei nopeuta työpaikan saantia, vaan henkilön on opiskeltava kieli ensin. Lisäksi joskus kotimaassa suoritettua tutkintoa ei edes tunnusteta Suomessa, vaan henkilön on opiskeltava kielen lisäksi kokonaan uusi tutkinto.
Jos vaaditun kielitaitotason kuitenkin saavuttaa ja työpaikan saa, voi olla, ettei silti pääse näyttämään koko potentiaaliaan. Mitä tehdä, kun haluaisi argumentoida jotakin asiaa, mutta sitä ei pysty tekemään esimerkiksi puutteellisen suomen sanaston vuoksi? Tai kun henkilöä konsultoidaan hänen erikoistumisalastaan, ja hänellä olisi paljonkin sanottavaa, mutta hän ei kykene tuottamaan riittävästi suomea vastauksen antaakseen?
Kielen oppiminen vaatii aikaa. Maahanmuuttajalla ei useinkaan ole ollut mahdollisuutta oppia kieltä ennen Suomeen tuloaan, joten kun hän vasta alkaa opetella kieltä, hänen odotetaan osaavan jo käyttää sitä. Kaikki maahanmuuttajat – kuten eivät kaikki kantasuomalaisetkaan – eivät aina osaa englantia. Kuvittelepa, että sinut heitettäisiin vieraaseen maahan, jossa sinä et ymmärtäisi kantaväestöä eivätkä he sinua. Haluaisit oppia kielen ja päästä integroitumaan kohdemaahan mahdollisimman nopeasti sekä tekemään oman alasi töitä, mutta ennen tätä kaikkea sinun on päästävä vaaditulle kielitaitotasolle uudessa kielessä.
Suomalainen Jenni (Globe called home) kirjoittaa kokemuksistaan ulkomailla vieraskielisenä. Hän kertoo, että muutettuaan vaihto-oppilaaksi Tsekkiin häneltä vaati valtavasti sopeutumista oppia elämään ympäristössä, jossa hänellä ei ollut yhteistä kieltä muiden kanssa. Omat pyynnöt ja toiveet jäivät usein esittämättä, koska hän ei vain tiennyt, miten olisi ne ilmaissut. Kaupassakin hän tyytyi ostamaan usein vain sitä, minkä varmasti tiesi tuntemakseen tuotteeksi tai sitä, mitä hänelle siellä ensimmäisenä tarjottiin.
Kielen osaamattomuus rajoittaa. Toistuva turhautuminen siitä, ettei kykene ilmaisemaan ajatuksiaan muille, väsyttää. Pahimmillaan se johtaa siihen, että henkilö kokee itsensä jatkuvasti ulkopuoliseksi, ja kaikki potentiaali hänessä kuihtuu olemattomiin. Seurauksena voi olla syrjäytyminen.
Olisiko meidän aika astua mielessämme hetkeksi maahanmuuttajan saappaisiin? Nähdä ympärillämme vieraita kirjaimia ja pitkiä sanoja, joiden merkitystä emme ymmärrä. Kohdata kummastuneita katseita, kun yritämme tapailla uuden kielen sanoja ensimmäistä kertaa. Tuntea jännitystä ja jopa pelkoa tilanteissa, joissa kipeästi tarvitsisimme kommunikaatioyhteyttä, kun sitä ei ole.
Näillä pohdinnoilla kevättä ja uusia kohtaamisia kohti.
